Ueber die Endsilben der altnordischen Sprache. 
471 
Schw 
Sg. N. spaka (sapiens) 
G. spakann 
D. spakan 
A. spakan 
PL N. spaltann 
G. spakano 
D. spakumr 
A. spakann 
Sg. N. spako (sapiens) 
G. spakann 
D. spakan 
A. spako 
PI. N. spakon 
G. spakano 
I). spakumr 
A. spakon 
Sg. N. spako (sapiens) 
G. spakönn 
D. spakon 
A. spakon 
PI. N. spakönn 
G. spakönö 
D. spakömr 
A. spakönn 
a c h e Deel 
Masculinu. 
spake 
spakan 
spakan 
spakan 
spakan 
spakana 
spökumr 
spakan 
Neutra. 
spaltä 
spakan 
spakan 
spakä 
spökun 
spakana 
spökumr 
spökun 
Feminina. 
spakä 
spökun 
spökun 
spökun 
spökun 
spökunä 
spökumr 
spökun 
i n a ti o n. 
spaki 
spaka 
spalca 
spakä 
spöku s. S. 385 
spöku 
spökum. 
spöku s. S. 385 
spaka 
spaka 
spaka 
spaka 
spöku s. S. 385 
spöku 
spökum 
spöku s. S. 385 
spaka 
spöku 
spöku 
spöku 
spöku s. S. 385 
spöku 
spökum 
spöku s. S. 385 
Prs. Ind. 
Sg. 1. faru (vehor) 
2. farir 
3. farid 
PI. 1. farum 
2. fared 
3. farann 
e r b a. 
A-Stämme. 
föru fer s. S. 374 
ferir ferr s. S. 416 
furid ferr s. S. 416 
förum förum 
fared farid s. S. 379. 451 
faran fara